perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vuosi Matin valmennuksessa.

Nyt on oikeestaan mennyt jo vähän yli vuosi siitä, kun astelin Tampereella Matin eteen ekaan tapaamiseen. Muistan, kuinka olin kauhusta kankeena kun piti riisua alusvaatteisilleen ja katotiin kunto. Mun aineenvaihdunta oli sekasin ja pöhötys oli kaamee. Niin kaamee et alaselkään sattu..uskallan siis väittää miltä tuntuu olla raskausmahan kanssa. Hahaa vitsi vitsi!

Muistan kyllä, että Matti sai mun olon rauhalliseksi. Kyseli paljon, oli aidosti kiinnostunut. Kehu mun pohkeita! :D

Tapaaminen kesti tuolloin kyllä yli tunnin. Se jo kertoo siitä et käytiin paljon läpi mennettä ja tulevaa.

Pari päivää sitten jatkettiin sopparia vuodella. Mua edelleen kyllä jännittää näytellä kuntoo Matin edessä, mutta on hienoa, että on rehellinen valkku. Kun olin kipeenä 2kk, sano Matti rehellisesti et kädet kadonnu ja nestettä kerää erityisesti keksikroppa. Ja tällä viikolla kuulin, et takareidet on jäljessä. Tosin, sen tiedän itsekkin. Oon varsinainen etureisi-ihminen. Hahaa!

Matti on mulle myös henkinen valmentaja. Se on se tärkein tuki ja suuri syy, miksi mulla on valmentaja. Matti tietää mun taustat ja huomio ne. Se on super kiva homma! Saatan laittaa vaikka kuinka tyhmän paniikkiviestin tai kysymyksen, niin Matti vastaa asiallisesti, aina ja vieläpä nopeesti!

Mitä vuodessa on sitten tapahtunut? Oon oppinut älyttömästi ruuasta ja treenaamisesta. Ja omasta päästäni. Kehostani. Musta on tullut itsevarmempi ja uskallan ehdottaa Matille esim. treeniohjelmiin jotain kivoja toiveita! Yleensä menee läpi tai Matti tekee paremman ehdotuksen.

Matin lisäksi, mun on pakko kiittää mun ihania treenikaveri poikia. Oon oppinu teiltä PALJON! Ja nyt alkaa sitten tyttö kasvamaan. Ja mun bodytyttöjen tuki henkisesti on myös ehdottomasti korvaamaton.<3 Unohtamatta mun ihania perheenjäseniä ja tosi ystäviä, jotka on pysyny rinnalla,vaikka välillä mun treenihehkutus varmasti ottaa pattiin! Ootte niin mun sydämessä syvällä!
Ja tiimikaverit mihin oon tutustunut niin APUA miten ihanaa porukkaa!

Lisäksi töissä on ihanaa kun päästetään syömään väh. 4h välein! Yleensä pääsee safkaamaan jo 2.5-3h sisään. Ja saan juoda prodedrinkin kassalla ja vettä saa litkiä vapaasti ja juosta vessassa.Ilman nii ymmärtäviä työkavereita ei kyllä jaksais esim työpäivän jälkeen mennä treenaamaan. Kiitos siis myös heille. :)

Noh entäs ne tulokset? Ainaki Matin aikana painoa on tullut 6kiloa ja mun pienimmästä aikakauhdesta, mikä oli 1.5v sitten, on tullut 9 kiloa! Treenipainot on noussut. Nälkä on kasvanut. Pöhö lähtemään päin. Onnellisuus kasvanut. Ja tavoitteet koventunut, tietty. ;)


Matille meno on ollut NIIN hyvä päätös!

Loppuun vielä pari kuvaa kuva Roosa 55kg vs Roosa 64kg. Oonkohan ens vuonna 75kg? hahah hope not!



Mun oloa kuvaa vain pari sanaa; kiitollinen, siunattu, onnellinen. <3


Ihanaa viikonloppua kaikille!

pusuja ja haleja toivottaa;

Roosa

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Tiimitreeniä, äidin kanssa saunomista, fiiliksiä

Moikka kaikki! Tässä mä istuskelen bussissa vatsanpohjassa inhottava tunne. Oon matkalla Tampereelle kuntotsekkiin. Tosin, musta tuntuu et suurin syy tälle tunteelle on nälkä. Tietää siis edelleen mitä meen pyytämään lisää.. ruokaa, ruokaa mulle tuokaa, haha!

Toisaalta mua jännittääkin. Oon kova neiti soveltamaan, mutta siitä oonkin kirjotellut erillisen postauksen, niin en avaa aihetta enempää. :) Eilenkin söin LEIPÄÄ kun äitille eksyin. Kevytjuuton jaoin koiran kanssa. ;) Eihän se oo kiva "läskeillä" yksin! Mehä siis ollaan mun koiran kanssa nii fitness et herkutellaan 5% juustolla.. jepjep.

Mulla on ollut aivan iiihanat pari viikkoa, tai oikeestaan koko kuukaus. Nyt vieläkun sai auringon messiin, niin oon vaan suoraasanoen onnellinen. Puolen vuoden paska tuntuu laantuneen ja vitsi elämä on taas kivaa! Voisin valehtelematta hymyillä kokoajan! Mutta mennäänpä otsikkoaiheisiin ja alotellaa tiimitreenistä.

Voin siis avata asiaa sen verta, että kuulun Team Sportlifeen ja valkkunaha mulla toimii Halosen Matti. Sportlifen tiimi on siitä ihana, ettei kaikilla oo kisalavat tavoitteena tai ainakaan lähellä tulevassa. Mä kuulun siihen sakkiin. Kävin kuitenkin Hyyryläisen Joonaksen kanssa treenailemassa ja ukkohan on nousemassa lähivuosina lavoille ja oli muuten sen kokonen mörkökin. ;D Pitihän se jokatapauksessa laittaa kärsimään ja mulla on siitä jopa video, missä mä puhun ku koiralle "jaksaa jaksaa" (nyt tiiän miks S aina nauraa kun tsemppaan sitä..) ja Joonas melki luovutti kesken! Mut hyvinhän se meni ja saatii sitä pumppia olkapäihin ja ojentajiin! Sen jälkee oliki kiva syödä kun sain syödä enemmän! :D Eihä meillä oo ees painoeroo kun parikyt kiloo ja mä vedän kunnon sapuskat naamaan ja nälkä jäi... Melkonen tuo Joonas ku pysyy valiossaan. Hirviö syö kun hiiri..huh!

Treenin loppuun otettiin tosiaa pari kuvvee, nii pitäähä ne nyt tänne laittaa. Kiitos jollekkin salihepulle housella, joka räppäs meistä tuon bodypeukku-kuvan! Kuvia räpsittiin treenin jälkeen..eli kyllä me treenattiinki...ehkä ;)




Kiitos tosiaan vaivasta Joonakselle, kun Mikkelistä asti jaksoit lähtä kimppatreeniin. Mä oon vissiin nyt Mikkelireissun velkaa, varsinkin kun muihinkin tiimiläisiin siellä tutustunut (jotka on muuten aivan huippu tyyppejä!!) Musta tuntuu et seuraavana rääkätään jalat.. sitten saadaan ehkä mutkin näyttämään jo tuskaselta.. ;)

Mä oon tässä tosiaan painanu duunissa aika paljon, viimeviikolla oikeestaan paukku se 40 viikkotuntia, joka osu ja uppos jaksamiseen, kun tottunut tekemään puolet vähemmän. Ja treeneistä ei tietenkään joustettu, vaan tehtiin kovaa ja täysiä. Kuitenkin kaikki on sujunut hyvin, vaikkakin sitä ruokaa on pitänyt mätätä enempi, koska tajun lähteminen ollut lähellä. Silti mulle on tullut viidessä viikossa 1.5 kiloa painoa lisää.. epäilen, että syynä on se kun treenit senkun kovenee niin lihas kerää nestettä.. tai pianhan Matti sen totuuden mulle kertoo.. huui. ;) Mutta jos lihon ja tunnen kokoajan nälkää, niin kyllä mä sanon että perkele!

Eilen illasta sitten alottelin mun tän ja huomisen vapaat saunomalla äitin kanssa. Puusauna, vissyä ja käytiin ulkona kuuntelemassa vaan hiljasuutta. Ihan täydellistä! Kyllä muuten rentoutu ja nukahdinkin jo puol 11 illasta ja sinnekkin asti piti sinnitellä, koska kämpille asti piti päästä nukkumaan. Mulla on niin paras äiti, joka kyl tietää, mistä tämä tyttö rentoutuu. Niin hitokseen äitin tyttö oon! <3 Lisäksi oli kiva nähä mun omaa koiraa, joka oli taas niin innoissaan mun näkemisestä. Sen rakkaus oikein loisti, tosin niin tais munkin. Iitu oli ollu julma ja melkein purrut äitiä, joten pidin pikkukaverille vähän puhuttelua (en tosissaan, koska tapahtumasta on aikaa) ja sovittiin Iitun kanssa, että ei saa kovistella äitille. Mulle se kyllä saa, muttei oikein uskalla. ;)


Eilen pesin sitten äitillä vaatteita, mutta koska pesukone kettuili, niin en saanut pyykkejä matkaan. Sitten piti soveltaa asua. Noh freddyt ja toppi on oikein mukava asu ja ihan toimiva. Otin kuvankin todisteeksi (tottakai otin, kun kyse on musta. teinipeilien kuningattaresta. ;) Täydensin asua mun pidennyksillä, mitä pian ei voi enään pitää, koska mulle tulee kesäks vähä jotain uutta kivaa väriä tukkaan parin viikon päästä.. hihi cant wait! ;)


Nyt alan kuuntelemaan musaakkia ja toivomaan, että tuo fabo alkais toimimaan.. sais jotain tekemistä tälle matkalle niin menis nopeempaa. Ja AH mullahan on ruoka-aikakin. ;) Tosin se, lohduttaako rahka ja pari mini mandariinii on eriasia.. onneks tänään on perinteinen tamperereissu=witfok-päivä.. Haluaisin myös jugujädelle, mutta mun kaveri V on messissä ja tuskin sallii sitä nautintoa mulle.. pitää jotenkin karata sen näköpiiristä..hhiihi!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! Nautitaan arskasta! <3

Pusuin;

Roosa

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pää pysyi kasassa, vaikka maagisessa painorajassa ollaan. Nyt kasvetaan!

Huomenta aamuvirkut! Tiiätte varmaan moni, et vihaan aamuja mut vapaapäivinä ei sitten tuota klo 8 mitään ongelmaa herätä. Johtuu ehkä siitä, että menin ennen kymppiä nukkumaan. No, ompahan aikaa puuhastella.

Aamu alkoi paremmin kuin hyvin. Laihduttajalle se voisi olla hyvinkin kaamea aamu. Painajainen. Ja niin oli oikeestaan mullekkin ennen. Hyppäsin viiden viikon tauon jälkeen taas vähän vaa'alle. +1.5 kiloa TUMM! Neiti mustonen 64 kiloa (oon 168 pitkä jos kiinnostaapi.)

Vuonna 2012 painoin 55 kiloa alimmillani. Yhdeksän kilon ero. Huimaa! Ja tottahan toki siitä osa läskiä on ja myös nestettä, olin tuolloin ollut ketoosissa useamman kuukauden. Olin aika kuiva käppyrä. (Pitäis varmaan esim ne vanhat selekäkuvat ettiä.)

64 kiloa on kuitenkin mun korvaan paljon. Joo, tiedän, että se olis jopa ihmiselle joka ei edes liiku ihan hyvä paino. Muttakun oot kamppaillut painon kanssa ja ollut vaa'an lukemien kanssa naimisissa ja täydessä uskossa koko lapsuus- ja teini-ikäsi niin on se vaan iso juttu. Ei pelkkiä numeroita.

Tänään ekaa kertaa pää sanoin, että fine. Ollaan vaan. Ei haittaa. Ehkä siihen vaikutaa se, että edelleen on nälkä, mutta treeni kulkee. On tietysti pöhöä nähtävissä, mutta itsekin nään kun peilistä katson et aika nestekerrosta vaan sen verta, että osa lähtee pois nopskaan. Mutta toisaalta, massailtiin sitä viimekesäkin. Miksei nytkin? Ja nyt tapahtuu taas se, mistä oon edellee epävarma, mut sitä epävarmuutta ei saa ruokkia, että siitä pääsee eroon. Joten TADAA kuntokuva aamusta, missä näkyy mun MAHA aka tami aka heikkokohta.
neiti mustonen 64 kiloo täyttä voimaa!!!


Naisenahan mulla on kyllä oikeus vaihtaa mielipidettä. Usein. Se mitä tapahtuu niin määrää mun valkku, mitä meenkin tapaaman nyt keskiviikkona! Intopinkeenä odotan, mikä on ns. tuomio, vaikka paino onkin noussut. Onko läskiä silti palanut vai onko läski voimaa ja lihasta tullut lissee. Huh, elämme jännittäviä aikoja. ;)

Sekin on muuten jännä, että varsinaisia herkkuja tuli syötyä kolme viikkoa sitten. Mä oon hemmotellu itteeni tekemällä safkaa kavereiden kanssa. On ollu prodelettuja, bataattilastuja, ihanaa wokkia.. siis sairaan hyvää! Ens kerran herkuttelen sitten helsingissä, mihin meen kattoon Fitness Classic-kisoja! Kuka muu on tulossa?:)

Loppuun vielä kuvasarja, missä kerron lyhyesti ja ytimekkäästi kaikkia lähiaikojen huippujuttuja;

L:n koirat. Iha huippu likkoja. <3

Illuusioasennossa näyttää, et mulla ois aika komia selekä..

Ostin sähköröökin. Eri makuja löytyy. Mm. juustokakku. Moikka makeanhimo!
Maailman parasta saaristolaisleipää. Työkaveri teki. Nam. <3

Oikkeen ihanaa sunnuntaita kaikille! Mulla on treeni tänään tiimiläisen kanssa. Pittää antaa kaikkensa. Olkapäät ja ojentajat kasvuun. Palaillaan ehkä illasta, mutta jos ei, niin treenatkaahan ensiviikkokin kovaa ja täysiä. Mut muistakaa et tää on kivvoo hommoo, eikä saa olla liia vakavoo. ;)

Pus!

-Roosa

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Sillä ON väliä mitä syö. Iha hitokseen.

Lääkäriltä tuli tuomio, että mun kaulassa oleva imusolmuke on niin tulehtunut, että siitä johtuu tää räkätauti ja kuume. Kurkku on turvonnu, samoin nokka. Epäili vähän agniinan aiheuttamaa bakeeria, vaikkei olekkaan kummosia peitteitä ja antibioottikuurin iski.

Voi tuntuu monesta hassulta, miten oon kokoajan kipee. Ja osittain mustakin, sillä penskana en ikkään ollu. Syynä kyllä varmasti on suureksi osaksi kassalla työskentely ja rahan käsittely. Ja en käytä hanskoja (jotka voisi kyllä hankkia.) Bakteerit leviää iloiten! Ja jos parikin päivää laiminlyö vaikka käsienpesua tälläisenä aikana, niin varmasti tulee jotain!

Mähän olin yllättävän kipee keskiviikkona. 38 astetta on mulle hitokseen lämpöä, kun normaalilämpö on 36.4 paikkeilla. ja kun sairastelin sen 2kk lämpö oli enimmillään 37.8. Meinasin kituuttaa töissä, mutta koska  mulla on niin awesome työkaverit, hätyytti ne onneksi työterveyden kautta kotiin makaamaan.

Oishan se ollut siistiä vaan alkaa mättämään kun kotiin pääsi, mutta ehei. Ainuut paheet mulla on olleet nokare jädee ja sit vaaleet karjalanpiirakat. Hassua muuten kuvitella että ennen karjikset on ollu mun normi välipala. :D Niin ne elämäntavat muuttuu.. Muuten oon aikalailla vetäny ohjelman mukaan. Tosin kaikkea en oo saanu alas. Ja välillä on korvattu prodepannareilla, nom. :) Lisäkseen oon vetäny tosi nannaa teetä, missä on ollu valkosipulia, inkivääriä ja hunajaa.. eww. Se on tosi söpöä kun itekkin haistaa sen valkosipulin lemun. ;D Tottakai vitskuja oon vetäny enempi kun laki sallii.

Oon aika ilonen, miten hyvin mun kroppa taistelee vastaan. Tosissaan. Nyt alkaa olo jo olla yllättävän hyvä kun sai vielä antibiootit kaveriks tähän. Enköhän mä jo ens viikolla oo kolistelemassa puntteja! ;)

Toisaalta ärsyttää et tuli nyt ns. toinen viikko jo lepoa, vaikka motivaatiota ois treenailla ilman lepoviikkoja ja vaikka seittemästi viikossa. Tosin alkaa olla vakkari et joku pöpö iskee kevyen viikon jälkeen. Äh! No onneks Mattiin on vielä aikaa ja mikäli saan treenailla poikien kanssa nii hankin vielä lihaa ennen sitä tapaamista ja pari aamuaeroo nii heipodei lepäilynesteet!

Täysii eteenpäin ja annetaa ny lihaksen kasvaa levossa. Lupaan täysin parannuttuani paukuttaa enkat kaikissa liikkeissä salilla LIKE A BOSS. Ja en vinkua YHTÄÄN! Paitsi Hackissa iha pikkusen..;)

Ps. mulla oli myös tosi asia yöppäri, kun olin äitillä yökylässä ja lainasin sitä ihkulta siskoltani. Kiitti sisko! Tää on vähä tämmöne "pikkutuhmaa bloggeriin"-kuva. Heh



pps. ihanaa naistenpäivää. <3


torstai 6. maaliskuuta 2014

Kuukausi treeniä poikien kanssa. Kovaa. Täysiä.

Tälleen flunssassa kouristelun kunniaksi ajattelin nyt päivitellä blogia. Oikeestaan tää postausidea lähti kytemään kuukausi sitten kun vedin poikien kanssa hackissa yhden kokeilusarjan, mutta mut tuntien ajatusten kirjottaminen ruudulle aina kestää hieman kauan.

Tosiaan kuukausi sitten katselin kun hurjat isot pojat treenas (kyllä te S ja V ootte melekosia salijamppoja!) ja jotenkin kokeilin sitten sarjaa heidän lämmittelypainoilla... joka oli siis mulle aika suoritus :D Haha! Liikkeenä toimi hack-kyykky. Päissä 25kiloo ja tein 5-6toistoo. Normaalisti päissä 7.5kiloo (mikä raudanpelko?) Treenasin kuullemma asenteella ja sain kutsun seuraaviin treeneihin. Huisia!

Taisin kirjotellakkin tosta treenistä mikä sit vedettiin. Aivan tappoa ja mua vielä jännitti koko treenin ajan. Oikeastaan se että kuolen. Taistelu pääkoppaa vastaan oli ihan hirmunen. Ja piti keskittyä ottamaan paineet oikein ja ja.. poikien kanssa kun oon jalkoja vetänyt, on ne lopussa niin rikki, etten saa enää tuntumaan. Lihas on oikeesti hakattu loppuun ja ei ihme niillä pudotuksilla, supereilla ja pakkotoistoilla. Ja mulle myös sakkotoistoilla jos yhtään valitan tai fuskaan.

Oon kyllä kokenut sakkotoistot tosi hyödyllisiksi. Siinä oikeesti tekee siihen asti, ettei lihas vaan jaksa. Pää on pakko voittaa. Ei saa miettiä kipua, vaan pitää keskittyä sarjan tekemiseen. Ei pommeja alas ja kunnolla ylös. Ja hackissa ei jäädä sinne alas istumaan! (senkin olen paristi tehnyt ja heti miettinyt mitä mä teen. On se pääkoppa jännä juttu.)

Kuitenkin pää on kehitynyt huimasti. Focus ja yrittäminen on ihan eri tasoa. Tosin niin on taas mun huutaminenkin..huudan kun vietävä ja ajattelin, että oon päässy siitä tavasta eroon, mutta ei sitten. Mun tekis niin mieli aina pahotella kanssatreenaajille mun huutoa. Mutta emmä sarjan aikana ajattele. Toki sen jälkeen tulee fiilis, että mitä hittoa Roosa nyt taas. Oliko pakko huutaa. Mutta oli. Koska oon aina varma, että kuolen.

Vielä en oo oppinu ottamaan sitä raivoa. "Suutu jo" ei tehoa muhun ja oonki varmaa liian postiivinen tähän lajiin.. Mutta on mulla omat keinot! Herkut! Emmä niitä syö reenin jälkeen, mut joha löytyy puhtia kun pojat sanoo "Jos teet tän hyvin saat keksin/pullan" Ja pullee punttipirkko huhkii yhtäkkiä ihan uudella energiatasolla! ;)

Mites sitten se lihaksisto? Oikeestaan oon vetänyt vaa paljon jalkareeniä poikien kanssa. Koska esim selässä pitää harjotella vielä latsien tuntumaa ja sitten pääsen varmaan koko treeniin mukaan. Nyt vaan paristi ollaan loppuun vähä runtattu. Mut jalat ja peppu. On tullu kokoa lihaksii ja läskiä lähteny kävelee. Kuukaudessa. Uskomatonta. Ja uskomatonta, miten paljon se vaatii duunia!

No entäs tekniikat? kehittyny, kehittyny. Oon saanu selkäreeniäkin uudelle levelille (tosin versa gripseille kuuluu osa kiitosksesta..) Ja prässissä ei satu enään alaselkään niinkään, vaikka tekee liikkeen syvään. Kulmasoutu tangolla on oikeella leveydellä. SJmavessa muistan puristaa. Tässä vaiheessa hyvin voi myös mainita kaverini J:n, joka varsinkin olkapääreenissä auttoi saamaan sitä tuntumaa. Ja ei saanut taaskaan fuskata tietenkään. Ojentajaliikkeitäkin opin ja sain ihan erilaisen kivun kuin ennen, Koko olkapää/ojentaja alue tulessa pari päivää.

Toisaalta mua harmittaa ,etten het alkuun ottanu semmosta kaveria, joka lattais aina ylittämään itsensä. Hitsi olisin jo iso ja vaffa tyttö! Mutta ajattelen niin, että onneksi on aikaa vielä ja sitä on paljon. Jos oon 25 vuotiaana elämäni kunnossa nii se ois tosi hyvä, kiva, bra!

Mites sitten ku mullaha on omat saliohjelmat? Noudatan niitä edelleen.:) Suurin vaihtelevuus on nyt jalkatreenissä ehottomasti. Joihinkin (esim selkätreeniin tai hauistreeniin) tulee vain loppuun vielä joku special rutistus. Vähän pakkoja ja pudotuksia. Mmh. <3

Parasta kuitenkin on, että treenataan kovvoo, muttei oo liian vakavoo hommoo. ;) Naureskellaan ja henki on hyvä. Tosi kivaa on myös kehut poikien suusta. Niitä osaa arvostaa tosissaan ja pistää hyvälle mielelle. Kun ei ne niitä turhaa sano. Ainakaan herra S :D Ja musta tuntuu, että oon löytänyt ihmisiä, keistä tulee vielä pirun tärkeitä ystäviä mulle. Hah, melkosta herkistelyä, mutta onhan mussa (onneksi) ne supernaiselliset puolet. Ei siitä pääse mihkään.

Mutta ehkäpä mun on aika kiittää poikia tällee julkisesti. On ollut huisin hienoa saada tommosia konkareita neuvomaan aika kädestä pitäen. Sen kun yhdistää valkun tekemään perusrunkoon niin BOOM! Toki esim M ja H on auttanut myös mua tekniikoissa noin vuosi sitten. Mutta nyt jotenkin on sisäistänyt niiin paljon lisää. Kuukaudessa! Mutta tämä tuleva fraasi on teille koko konkkaronkalle, ketkä ootte tätä keltanokkaa jelpannu;

Mä arvostan todella paljon ja oon todella kiitollinen. Ei teille voi kun antaa bodypeukun ja nöyrän kiitoksen. Emmä osaa edes sanoin kuvailla mun kiitollisuutta. Se näkyy ihan kokonaisvaltaisena. Ei oo huolia, ei murheita. Mun mieli on todella puhdas ja tiedän, että uuden oppiminen sekä kehityminen on yksi suuri syy siihen. Mäki tuun olemaa vielä joskus iso ja vaffa niiku te. Ja omistamaan esim melekosen HC pepun !;)

Mutta jos olisin äijä, olisi tämä siis vain lyhyesti ja ytimekkäästi: KIITOS!<3 ja jatketaan harjotuksia. ;)

Loppuun vielä kuvaa mun uusista better bodiesin vaatteista. Ihan vaan siks, että tää pysyy ultimate fitnessgurl-blogina.


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Treenin skippaus. Koska väsymys.

Treenin skippaaminen. Sanotaan, että se on säännöllisesti treenaaville kova paikka varsinkin päälle. Ja samaistun kyllä juurikin tuohon väitteeseen. Mm. tänään.

Töissä olin vielä että tänää mennään hakkaamaan selkää ja oli päällä ihan järisyttävä psyykkaus. Sitten kaupan kautta kotiin ja latari nassuun. Treenivaatteiden vaihto. Sitten.. "lepään ihan hetken tässä sängyllä kun latari alkaa potkimaan" ja menasin vallan torkahtaa. Parissa minuutissa. Lisäksi töissä olin ihan poissaoleva. Eikä vatsa toimi. Se on kerännyt tänään valtavasti nestettä, mikä kertoo väsystä. Ja olipahan töissä vähän lämpöäkin. Tiiän etten oo kipee. Mua vaan väsyttää.

Äsken otin treenivaatteet pois ja vaihdoin rennompaa päälle. Ajattelin alkaa kattomaan salkkarit. Mennä sen jälkeen nukkumaan ja aamulla hakkaamaan sitten sitä selkää, mikäli herääminen ei ole mahdotonta.

Onhan se oikeesti ihan pyllystä skipata treeni, varsinkin kevyen viikon jälkeen. Mutta mielummin skippaan nyt, kun että rasitan kroppaani liikaa. Nyt on kuitenkin ollu enempi töitä. Vaatii veronsa.

Eihä tässä kuitenkaa olla kisaamaan menossa. Mihinkää ei oo kiire. Kyl se selkä kerkee vielä kasvaa. Kroppa on oikeessa eikä mielessä piipittävä natsiroosa.

Mua kyllä ärsyttää tämä väsymys, mutta näin on parempi.

Vaikeinta tässä on ehkä hahmottaa oonkohan mä vain laiska. Mutta tässä tapauksessa vatsan turvotus, lämpö, poissaolevuus, melki nukahtaminen latarin jälkeen.. ne kertoo siitä, että kroppa kaipaa lepoa. Meillä jokaisella on omat merkimme. Niitä kannattaa kuunnella kun ne löytää. Oikeesti. Ja jos joskus tulee virhe arvio ei se haittaa. Joskushan me mennää sit treenaamaan vaikka ei pitäisi. Eli se on plusmiinusnolla. Vissiinki.

Hyvin kulkee taas ajatus (noot) Ehkäpä mä meenki suoraa nukkumaa. Teen vaan jotai kevyttä iltsikkaa. Melekosta..

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Otetaan ryyppy, huikka. Kukaan ei mee nukkumaan, aamuun asti juodaan vaan

Viinii, viinaa, lonkeroa ja yöpalaks hampparia, ransiksia ja pehmistä. Darrassa vähä herkkuja ja pitsaa. Aika erilainen, siis todella erilainen viikoloppu, mutta niin tarpeen!

Mä oon ihminen joka käyttää harvoin alkoholia. Suurin syy on nykyään ehdottomasti se, että treenit kärsii pitkän aikaa. Toki eilen ja tänäänkin olot oli myös aika kaameet, sillä viimekerrasta olikin jo semmonen yli kolme kuukautta.. huh.

Mutta enhän mä kadu yhtään. Mukavaa oli ja maistuhan se viini hyvälle. Ja viinakahvi. Ja se hese ja muut mätöt. Ja oli erilaisen siistiä valvoa kuuteen aamulla lauantaina ja herätä sunnuntaina ysiltä valmistumaan duuniin ja siellä peittää pieni krappe 100% ja hymyillä. Sit loppupäivän olla kun helvetissä.

Mutta ei se siltikään ole tän olon arvosta kokee ainakaa hirmu usein. Tää on paljon rankempaa kun mikään lihassärky tai pakkotoiso hackissa. Ihan oikeesti. Miten jotkut jaksaa tällästä oloa jopa joka ikinen maanantai? Ehkäpä se on niin, että siihenkin tottuu niiku lihaskipuunkin.

Molemmat "harrastukset" ihan hullujen hommaa. Sanokaa mun sanoneen.

Tänään rääkkäsin jalkoja. Otettiin asenteesta mittaa. Mun lihaspökät meni rikki. Ketutti. Mut hackissa oli hyvä sarja ja pöhöö lähti hyvin. Siitä nöyrä kiitos pojille.

Nyt haluan ruokaa ja nukkumaan. Huomenna 9h duunipäivän jälkee hakkaamaan selkää. Melekosta.

Ihanaa viikkoa kaikille. Treeenataan lujaa!