keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Lupa levolle - miten kävi?

Edellisessä postauksessa höpöttelin ja avauduin teille siitä, kuinka mua väsyttää. Ja mua kyllä väsyttää edelleen! Tosin siihen osasin varautua. Joka vuosi sama rumba tän syysväsymyksen kanssa.

Tänävuonna oon tehnyt siten toisin, että oon sitten antanut itelleni luvan lepoon. Viime yönäkin nukuin 11h ja tässä vasta aamupala syöty.. :D Pian jos vähä lisää ruokaa ja sit salille. Ja sit vois taas vähä ottaa lepiä. Jaksaa sit huomenna alotella töissä 9 päivän putken reeneineen... huui! Tosin, sitten se ei kuullosta niin hurjalta kun faktaha on,että mun työpäivät on yleensä sen 6h. Jää aikaa nukkua ;)

Mutta! Jos nyt itse siihen levon vaikutuksiin..

Oon tosiaan reenaillukki vaan 4 kertaa viikkoon, jos ei oo kyennyt väsymykseltään siihen viidesti viikkoon. Mutta kun oon reenannu oon pyrkiny reenaamaan kovaa ja rikkomaan ennätyksiä. Tässä olenkin onnistunut!

Kyykyssä mentiin jo kerran 90kg. Tosin, se oli vain ysikympinkulmaan, mutta kuitennii. Sillonki oli jotenki kauhee väsy päällä ja ei huvittanu. Mutta silti enkat paukku. Siihe voi olla tyytyväinen, koska se kertoo että etiäpäin mennää!

Varmaan mukavin asia huomata on se, että kaikenmuaailman turvotus on lähtenyt kävelemään! Toki varmaan osittain pitkien (8-11h) yöunien ansiota. ;) Mutta syön paljon ja kiristyn. Silti tuntuu, että jotkut paidat kinnaa ja peppuun tullu joku 5cm lisää ympärysmittaa. Ristiriitaista. Muttakun itse on tyytyväinen nii sillä mennään jo pitkälle! Ja keväällä pitää kiristellä kesään. Joten en valita tosiaankaan mistään ny!

Pakko kyllä myöntää, että aivot on aika narikassa, kun koitan kirjottaa blogiin. Mulla on varmaan 20 luonnosta ja tämänkin postauksen tuotto oli hien ja tuskan takana. Ja en kyllä keksi enään mitään kirjoitettavaa.. tekee vaan niin vietävästi mieli kahvia ja kebua. Tyydyn pelkkään kahviin.

Oisko mittää postausideoita? Ja kannattaiskoha mun ees kirjottaa näin älyvapaita postauksia..tuskin. :D

Rakkautta kaikille ja tsemppiä reeneihin!

-Roosa

tiistai 4. marraskuuta 2014

Väsyttää syksy, syksy väsyttää.

Tiiättekö sen fiiliksen, kun voisitte valehtelematta koko päivän ottaa vähän lepiä. Ja nyt ei puhuta kesän ihanista ilmoista kun maataan auringossa melkeestään koko päivä. Puhutaan siitä kun ulkona on synkkää ja sataa ja oma sänky on varmasti se maailman paras, mukavin ja turvallisin paikka.

Mulla on jotenki semmonen fiilis ollut ja aika tyhmää, että mun päänmielestä se ei ole sallittua. Että se on laiskuutta.

Noin ajattelee varmasti tosi moni itsestään tai toisesta ihmisestä, joka haluaa makoilla paljon sängyssä syksy ja talviaikaan. Se on kyllä aika väärin ja tyhmä ajattelutapa.

Miksi kesällä saa makoilla vapaapäivät tai vapaatunnit auringossa ja se on ihan ok? Kun syksyllä ja talvella pitäis olla niin super tehokas. Kesällä siis ok makoilla ja talviaikaan se on laiskuutta.

Noh anyways mua ottaa kyllä pattiin tämä mun jokavuotinen syysväsymys. Miksikö? No nyt elämä on tosiaanki melkein kokonaan stressitöntä niin tuo reeni kulkee. Ja nyt piti alottaa kevyt viikko. Buu!

Mutta kovaviikko oli hyvä lopettaa kyykkyenkkoihin, joka oli nyt tälläkertaa 3x80kg. Ens kerralla kokeillaan sitä 90! Meinas vaan 80kg iskeä se raudanpelkoa. Kyl se perkule painaa tossa harteilla, ainakin mun mielestä! Haukkukaa sit heikoks vaan, te vahvat lukijani!

Oon kyllä niin ilonen, että väsymyksen aikana on uus hyvä jenkkisänky, jossa viimeyönä vetäsin 11 tuntia unta palloon. Sit on kahvimylly ja hyvä kahvinkeitin, eli mun kahvi on oikeesti piristävää juomaa.

Isoin onnellisuuden aihe on tietysti herra M, joka jaksaa tukea ja olla turvana ja hyvänä kakkosena tulee se, että töissä on kivaa ja ilosia työkavereita, joista varmasti tulee jossainvaiheessa ihan vapaa-ajankin hyviä kavereita! Se auttaa jaksamaan ihan hurjasti! UNOHTAMATTA mun ihania ja ainutlaatusia ystäviä ympäri suomen, kenen kanssa saa viestitellä ja soitella ja mun ihanaa perhettä. <3 Tosin, eipä näitä asioita voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Jos joku näistä vietäis pois, romahtais aikalailla tuo maailma alakanttiin.

Onnellisuus on asennekysymys ja pakko myöntää, että siitä lähtien kun sain tietää muutostani Turkuu, olen ollut onnellinen. Uutta ja ihanaa. En kestä!<3

-Roosa