keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Miten teen asiat nykyään toisin.

Kyseinen postaus on varmaa vähän avaavampi versus  viime postaus...

Facebook on muistutellut mua nyt kahden-kolmen vuoden takaisista päivityksistä, kun mun elämäntapamuutos oli eniten muiden silminnäkijöiden mukaan kovinta. Kiloja karisi ylipainosta normaalipainoon.Fiksuin valinnoin? Sitä tuskin kaikiltaosin allekirjoitan. Mm. eilinen "jes puolikas protskupatukka jalkatreenin kunniaksi!"-päivitys  sai mut lähinnä virnuilemaan. Fiksua toimintaa Mustonen.

No mutta noista on aikaa. Aivan samoin on aikaa tän blogin alkupuolella jaetuista ruokapäiväkirjoista,joissa kalorit huiteli 1500 luokassa. Voi moro.

Nykyään syön kunnon aterian treenin jälkeen. Ihan sama onko kello 11 aamulla vai illalla. Hiilarit, rasvat ja protskut. Proteiinia en nykyään mättää liiakseen, sillä se pistää mun pakin jumiin, sillä mun aineenvaihdunta on edelleen vähän vihainen vuosien jojoilusta, joka päättyi hurjaan -15kilon pudotukseen neljässä kuukaudessa.

Mun vatsa todellakin toimii vaihdellen, mutten mä silti lähde analysoimaan mulle mitään yliherkkää suolta. Eiköhän se suolikin ala toimimaan kunnolla ajan kanssa, mutta se tosiaan vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Tässä asiassa saan välillä ulkopuolista ja asiantuntevaa apua, joka välillä on vain välttämätöntä, kun tulee totaallinen "nyt tarviin neuvoja olo" ja haluan ,että auttaja tietää paljon, eikä vain veikkaa, että kokeiles noin. Joistakin tuo voi olla rahan tuhlausta, mutta mielummin tuhlaan siihen tarvittavan ajan, että saan vatsan pelaamaan yhteistyötä mun kanssa ja selvittänyt rauhassa, mistä mun vatsa ei tykkää. Kyse ei siis nyt ole niinkään ulkonäöstä vaan hyvinvoinnista. Jokainen tietää, kuinka inhottavaa on jos vatsa ei pelaa ja siihen sattuu. Ja miten se voi tuottaa vähän epätoivon tunnetta. Jos itse et tiedä tätä niin lucky you! Mutta koita ymmärtää, että joillakin on kyseisiä ongelmia ja niihin on kiva saada jelppiä ja oire kuriin.

Jotta jaksan olla pitkäjänteinen, niin katson edelleen tarkkaan mitä syön. Se ei meinaa sitä, että nykyään jokainen safka menee vanhan tavan mukaan vaa'an kautta, vaikka moni näin edelleen olettaa. Lähinnä mittään nykyään hiilarit, ihan vaan sen takia, että syön niitä tarpeeksi. Lihat paistan minulle ja miehelle, laitan ne rasiaan ja siitä aina otetaan suunnilleen. Samoin öljyä laitan ruokaan suunnilleen. Pähkinät usein mittaan, mutta jos vaakaa ei ole välipala-aikaan lähettyvillä ei se mua haittaa. Abouttia kourallinen. That's it. Jos syön ulkona tai menen kaverille tekemään safkaa, teen fiksuja valintoja. Eli perus terveellistä elämää, minkä eläminen tuskin tekee kellekkään hallaa. :)

Herkkupäiviä mulla ei ole, koska ne on aina mennyt multa yli. Ihan sama onko ne kerran viikossa vai kerran kuussa. Sit pitää saada karkkia, jäätelöä ja mäkkiä. Ihan kiva. Nykyään syön kun tekee mieli. Se voi olla ravintola-annos tai esim eilen söin laskiaispullan, kun yllätettiin synttärisankari pullalla ja suklaalla. ;) Nykyään en vaan niin aktiivisesti kuvaa mättöjäni someen, joten tyypit varmaan olettaa, että meen vaan kanariisiparsa-linjalla. Noh, en mene.

Nyt myös mun vapailla oon jostain syystä syönyt aika vähän kotona, vaan ruokailu on painottunut enemmän ulos. Ja en oikeestaan ole edes reenannut, kun oon ollut suht väsynyt.

Tuosta päästääkin treeneihin. Treenaan nykyään neljä kertaa viikossa ja edelleen vaan suoria sarjoja. Keskityn tekniikkaan ja oon samalla saanut huomaamatta voimaa. Mulla ei oo oikeestaan enään mitään tiettyä viikkoa milloin lepään. Lepään silloin, kun kroppa kertoo väsymyksen merkkejä. Todella yksinkertaista, mut ei ois onnistunut multa pari vuotta sitten. Se että opit tuntemaan kropan vie parisen vuotta intesiivistä työskentelyä mielen kanssa. Tuossa parissa vuodessa kasvaa vaan se varmuus kropan suhteen ja en edes jaksa kuunnella mitään "miten sua muka voi väsyttää? Laiska!" Voi mua väsyttää aidosti ja silloin on ihan fiksua levätä, kun kyseessä mulla ei edelleenkään ole mikään kilpaurheilu. Sali ei minnekkään katoa.
Treeneissä mulla on kyllä moti kohdallaan ja tuntuu, että joka kerta hiffaan jotain uutta! Se ehkä on tuon suorien sarjojen ja vaihtelevuuden ansiota. Treeniohjelma ei vaan sovi mulle. Hinkata samaa kerrasta toiseen, jopa kuukaudesta toiseen. Ehkei optimaalisin tapa tehdä mitä tykkää milloinkin, mutta mä käyn salilla sen takia että se olisi mielekästä. En sen takia, että saisin nyt parhaan mahdollisen kehityksen. Tuossa siis ajattelutapa on muuttunut paljon. Ja siksi en nää myöskään kisalavoja enään niin omana tavoitteenani. Toki haluan edelleen kehittyä niinkuin kuka tahansa missä tahansa harrastuksessa. Ja mitä kisalavoihin tulee niin harvemmin totaalikiellän mitään vanhaakaan ajatusta/haavetta. Aika näyttää.

Tällähetkellä en edes ole hirveän itsekriittinen ,sillä tällähetkellä mulla on suht hyvä olo kropassa. Toki joitain tiettyjä kohtia voisia aina kehittää. Aina olisi parannettavan varaa. Mutta olen hyvin tietoinen ja myös ylpeä muutoksesta, minkä olen käynyt läpi. Suomalaiseen tapaan, en vain liiakseen viitsi itseäni kehuskella. ;)

Tosin kriisiä pukkasi noin puolisen vuotta sitten, kun herkuttelu tosiaan meni yli ja alkoi muistuttamaan vanhaa elämää. 30% rasvaprossa (inbodylla, eli about tuon verran) ei vain ole kovin normaalia, jos miettii, että reenasin tuolloin viidesti viikossa! Eniten huolestuttavinta oli sisäinen rasva, joka melkein oli suosituksen yläpuolella! Toki se harmitti ja minusta saakin harmittaa, kun olin 1.5 vuotta sitten kovassa kunnossa. Ei sillä, etten voisi olla onnellisempi vähän pehmeämmässä kunnossa ja että haluaisin edes palata niin kurinalaiseen elämään, mitä se Jyväskylässä oli. Mutta kohtuus kaikessa.

Lisäksi juurikin tuollainen jojoilu ja puolisen vuotta harrastamani iltasyöpöttely ei tee sille aineenvaihdunnalle kovin hyvää.
iltasalilla viimeviikolla. :)

Nykyään elämäni ei siis ole pelkkää työtä ja salia, vaikka esim. somesta saa sellaisen kuvan helposti.  Toki työpäivinä on, koska 8 tunnin asiakaspalvelun jälkeen ei ehkä kovin sosiaalinen olo ole ja sali musiikkeineen on sitä omaa aikaa minulle. Mutta vapaapäivät pyhitän treenille/levolle, ystäville ja hölläilyyn. Harvemmin vain niistä päivitän someen tai mainitsen toisille, että ketä menen näkemään. Eniten tykkään vain vapaa-ajallani jauhaa treeneistä ja tuloksista, varsinkin tietyille ihmisille. Toisille niistä en edes puhu, mikäli puntti/crossfit ei ole heillä sydäntä lähellä.
Tänään tajusin reilujen 14 tuntia kestäneiden yöunien jälkeen, että siinäkin puheenaiheessa voisin vähän rauhoittua, ettei ihmiset huolestu siitä, mitä mun päässä liikkuu.

Mutta kaikkien olisi hyvä muistaa, että somesta saa ihmisen elämästä vain pintaraapaisun jos sitäkään. Ja jos kaverisi asuu kaukana, niin muutokset sun muut voi ymmärtää väärin. 10vuotta sitten sometarinoihin suhtauduttiin varauksella ja kavereille soiteltiin enemmän viestien sijaan. Joskus toivoo, että ajassa ja ajattelumalleissa voisi palata ajassa taaksepäin.

Peace and love nyt mää vietän hetken aikaa motivaatiomiehen kanssa ja sen jälkeen lähden tekemään ja syömään tortilloja Jennin kanssa! Nam. <3


12 kommenttia:

  1. Näytätpä hyvältä, jotenkin freshiltä! :) saako kysyä, paljonko painat tällä hetkellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! :) paino vaihtelee 69-70.4kg riippuen siitä oonko reenannu milloin mitäkin ja kuinka kauan oon kerinnyt nukkumaan yöllä. :) jalkapäivän jälkeen aina korkeimmillaan. :)

      Poista
  2. Jes! Vihdoin postaus sulta!! Tää kirjotus herättää aikalailla samoja ajatuksia itsessäni. Elämiseen ja tähän "fitness" harrastukseen on löytynyt tietynlainen keskitie.

    Saat jättää vastaamatta, mutta pienessä mielessäni pyörii aina väärin tekemisen pelko siispä kysyisin hieman makrojasi? Itse koitan usuttaa pieneen päälakeeni että lihas kasvaa ylikaloreilla ja ruokaa pitää syödä. 2500 per päivä on nyt menty ja paino ei juurikaan nouse tai laske, MUTTA silti hermostuttaa ;D terveisin. entinen 8h fyysistä työtä + pakkoliikkua6krtviikossa ja syödä max 1500kaloria. OI JA VOI....

    Treeni-iloa! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun oli ihana reaktio siihen, että rustasin taas jotain. Tuli vallan hymy huulille!:) Ja kiva, että oot löytänyt kultaisen keskitien. <3

      Voi apua, mä en haluisi jakaa mun makroja juurikin siitä syystä, että jokaiselle ne on niin henkilökohtaiset. Ymmärrät varmaan mun pointsin. Lisäkseen ollaan nyt hiljallee nostettu kaloreita syystä että en keräisi hirveesti fläsää. Eli nyt rauhassa herätellään aineenvaihduntaa ja nostellaan kaloreita. Ja älä nyt ihmeessä hermoile turhaan, jos paino ei nouse eikä laske! Jos haluat enemmän plussille niin nosta joku 200+ kaloria hiilareista ja kato mitä käy. Toki nyt alkuun paino saattaa nousta, mut sit tasaantua tai jopa lähteä normaalia alemmas. Eli pikkuhiljaa vaan sielläkin ja no stress!

      Apua oot kyllä liikkunut PALJON! Kuinka monta kertaa reenailet nykyään viikossa? Muista säkin se armollisuus! :)

      Kiitos samoin!

      Poista
  3. Juu ymmärrän tietty! Kokeilin kepillä jäätä, heh. Se on vaan perinteisesti niin vaikeeta nostaa kaloreita HIILAREISTA kun _ennen_ ne oli melkein kirosana. Kroppa oli stressistä aivan tajuttoman sekasin ja paino ei laskenut ja öitä en nukkunut. Silti sitä vaan sokeesti pinko salille.

    Tällä hetkellä treenaan bauttiarallaa 5 kertaa viikossa enkä tee fyysistä työtä ja AI ETTÄ kun treeni maistuu! Ei vaan malttais odottaa tuloksia kun vihdoin sitä uskaltaa "bulkata kunnolla".

    Sulla on muuten kadehdittavat takareiskat ja olkapäät, huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo ymmärrän tuon hiilaripelon. Itse hyvin päässyt siitä pois, kun vatsa tykkää hiilareista niin hyvää. <3 ja toki jaksaminen. Sulla ollut kyllä kroppa todella Ylikierroksilla, hui!:(

      Noni reenikerrat alkaa kuullostaa hyvältä sulla. :) ja ei tuo 2500 Kcal ole vielä paljon, joten ruokaa vaa lisää koneeseen! 😉 mulla on jotenki vahva fiilis siitä, että oon tosi siistissä kunnossa. :)

      Voi kiitos jälleen! <3 olkapäiden kasvuun mulla on auttanut tosiaan nyt raskaat suorat sarjat. :) ja vipunostot sivuille teen vaan taljassa niin tuntuma on itellä parempi versus käsipainolla tehdessä. Takareidet nyt aina ottanu reeniä vastaan. :p

      Poista
  4. Täytyypä siis lisätä viparit taljassa- mun ohjelmaan ;) ja lisää ruokaa kun kerran käsky kävi! Ei vais vaan tiedän että jos paino ei nouse niin ei lihaskaan kasva!

    Treeni-iloa, bloggaus-iloa ja kaikkea sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih tee niin!😉

      Kaikkea hyvää ja tsemppiä myös sinne! :)

      Poista
  5. Heippa! Kenen valmentajan hoivissa nykyään meet? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mooi.:)

      Halmon Aikku neuvoo mua näissä ravintoasioissa ja tsekkailee et kunto etenee haluttuun suuntaan. :)
      Treeniohjelmathan teen edelleen itse. Tai niinkun tekstissä kerroin, niin varsinaista treeniohjelmaa ei sinällään tällähetkellä ole.:)

      Poista
  6. Sä olet ihanan rehellinen. Mä lähin selaamaan melkein puolen vuoden ajalta seuraamiani blogipostauksia ja jäin lukemaan ainoastaan sinun tekstiäsi. Sä olet aito ja siksi tykkään blogistasi.

    Sä olet älynnyt aivan samoja asioita kuin minäkin. Sen, että treenata voi rennosti ja mielekkyys silmissä kiiluen, eikä ulkonäkö. Just sen, että syödä voi terveellisesti ja tehdä terveellisiä valintoja ilman, että menee överiksi. Ja mikä tärkeintä, on ihana lukea, että sä (niin kuin minä) olet myös löytänyt sen, että treenataan omaa kehoa kuunnelleen. Musta on tosi ihana lukea, että joku toinenkin ajattelee samoin. Että on normaalia treenata nykypäivänä ihan juuri tuosta syystä.

    Oon miettinyt takaisin blogin pariin palaamista, mutta oon myös miettinyt että jaksanko sitä. Koska mä en jaksa enää pilkun tarkkaa ruokavalioo, enkä myöskään treeniohjelmia (kuten yllä sanoit). Vaan haluan vapauden valita, ja treenata, koska mä haluan, en siksi, että mun on pakko. :) Koska hyvän mielen kun voi saavuttaa vaikka kävelylenkillä.
    Joten kiitos tästä tekstistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana kommentti! Kiitos. <3 vastaan sulle paremmin, kun kerkeen kokeen ääreen (siihen voi mennä tovi. ) ja palaa vaan takaisin blogimaailmaan! Meitä taviksiakin on paljon! :) ja aina on kiva samaistua kirjoittajaan. :)

      Poista

Kiitos asiallisesta kommentistasi! :)